Aarresaari

By Robert Louis

Page 0

...AARRESAARI

Kirj.

Robert Louis Stevenson


Suomentanut O. E. Lampén

Kuvittanut Walter Paget


WSOY, Porvoo, 1909.



SISÄLLYS:

I osa -- Vanha merirosvo.

1....

Page 1

...näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan
paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään
ja tottelemattomia rankaisemaan....

Page 2

...kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut
kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois,
ennenkuin hän...

Page 3

...ja hiisi vei miehen hautaan --
Huh-hah-hei ja rommia pullo!"

Ensin olin luullut,...

Page 4

...heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla,
messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt
kävelemään pitkin lahden rantaa....

Page 5

...maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen
kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta,...

Page 6

...suuri ovikilpi olisi sattunut
eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.

Se isku oli ottelun...

Page 7

...nimeni", hän keskeytti.

"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka
tunnen, ja saman nimen...

Page 8

...tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet
vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja
lahjomisyritys minua vielä harmitti.

"Rahoistanne en...

Page 9

...tarvinnut, niin olen minä
nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen,
jolloin minä läksin hänen...

Page 10

...ystäväni, ja viedä minut sisään?"

Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento
samassa tarttui siihen...

Page 11

...viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut
tietää -- mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin...

Page 12

...pussin, pannakseni siihen meille
laillisesti kuuluvat rahat."

Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he
kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme,...

Page 13

...sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen
hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia
enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista
kompassia...

Page 14

...Minun
voimani ovat lopussa."

Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten
sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini
tunnokkaisuutta...

Page 15

...myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita
askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin
säpäleiksi, niin että kaiku...

Page 16

...häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen
lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi.
Hän...

Page 17

...ja me astelimme takaisin
kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille
lähdöstäni, olivat kaikki...

Page 18

...täytynee hänen
luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin
pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan,...

Page 19

...paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla",
taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20",...

Page 20

... _J. F._

Siinä...

Page 21

... "Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17--.

"Veli...

Page 22

...tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa
ravintolan, tunsi kaikki Bristolin...

Page 23

... "John Trelawney."

"J. K. En tullut maininneeksi, että...

Page 24

...jottei
äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.

Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka...

Page 25

...nähdä vielä enemmän
laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien
ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä...

Page 26

...nolona käskyä, pyöritellen mälliä
poskessaan.

"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä
koskaan ennen ollut...

Page 27

...vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi
hänelle jotain mieleen juolahtanut.

"Maksu?" hän huudahti. "Kolme...

Page 28

...tuli
sinne perästämme.

"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.

"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet...

Page 29

...ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi.
Sitten...

Page 30

...kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
käytöksensä on...

Page 31

...pullo!"

Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.

Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n"
mieleeni, ja...

Page 32

...mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi
minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua...

Page 33

...saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin _Hispaniola_
vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä,...

Page 34

...toi meidät kaikki
onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli
silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan...

Page 35

...ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.

"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne
ovat...

Page 36

...tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari
ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen
laivaan....

Page 37

...tekin."

"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"

"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi.
"Mutta yhtä...

Page 38

...pitivät vahtia, kun olivat
ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."

"Tässä on...

Page 39

...ääntään
taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni...

Page 40

...myöhemmin ja minä ehdotan, että me
käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
aavistavat....

Page 41

...Aarresaaren
muistoakin.

Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan.
Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva...

Page 42

...ilmiöistä tämä Pitkän Johnin
silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.

Me pidimme neuvottelun kajuutassa.

"Hyvät herrat", kapteeni puhui,...

Page 43

...maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän
veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.

Ei kukaan kiinnittänyt...

Page 44

...vihaisesti; mutta korvani
eivät erottaneet yksityisiä sanoja.

Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten
istuutuneet; sillä äänet...

Page 45

...sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle,
mikä tuo huuto oli."

"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen,...

Page 46

...joka vain näki minut, vääntäisi
niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että
olin peloissani ja...

Page 47

...minäkin ja että hänen
kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se
vain oli paljaana, oli auringon...

Page 48

...Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut
kohtasit."

Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän...

Page 49

...vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän
saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla...

Page 50

...ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä
edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.




NELJÄS OSA:

PAALUVARUSTUS.



16 Luku.

Tohtori jatkaa...

Page 51

...palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan
Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona -- mutta minä
tunsin että vereni...

Page 52

...olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin
he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin
olisimme me lähettäneet...

Page 53

...ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina,
hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa
vähän kovemmin."

"Enkä...

Page 54

...laivassa olijat,
vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan
minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä...

Page 55

...poikki,
joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka
otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää....

Page 56

...tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan
päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
valmiiksi kaadetun ja...

Page 57

...ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat
rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin
taitavuuteen...

Page 58

...lähteä?"

"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat
syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on...

Page 59

...näki, että komea metsä siinä
olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua
huuhtoutunut pois tai hautautunut...

Page 60

...ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia,
vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
keskustellakseen.

Selvää oli, että heidän...

Page 61

...hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa
sekin virkaylennys!"

Pitkä John vastasi omasta puolestaan.

"Minä, herrani. Nämä miespoloiset...

Page 62

...säikähtänyt -- taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se
ehkä on syynä siihen, että...

Page 63

...teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on
suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja...

Page 64

...sen tiedätte, mutta me
taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me
taistelemme hyvän kurin...

Page 65

...on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen
pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella...

Page 66

...ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli
vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa
välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla...

Page 67

...Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta,
enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen
yhtä raskaasti...

Page 68

...kun olin
vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli
tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos...

Page 69

...selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa
vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin
ryöminyt, usein...

Page 70

...mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen
vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi,...

Page 71

...matkalle läksi,
Nyt elossa heitä on enää vain yksi."

Minusta tämä surullinen runonpätkä...

Page 72

...lisäten, pärskyen yhä
korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi
ulos aavalle merelle.

Äkkiä edessäni...

Page 73

...pohjalla ja kohotin
parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen
muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla....

Page 74

...laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein
luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat...

Page 75

...vaikutuksesta _Hispaniola_ vähitellen kääntyi
paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna
oli yhä...

Page 76

...ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin
että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei...

Page 77

...mastosta."

Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun
ryövärilipun ja heitin sen mereen.

"Jumala kuningasta...

Page 78

...-- kuluneen
vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain
ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa...

Page 79

..."Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"

"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän
vastasi;...

Page 80

...kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden,
Hands, etkö jo käsitä?"

Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen...

Page 81

...laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä
laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta,
ellei äkkiä joku ääni olisi...

Page 82

...hampaani
kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen
jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan
kallistuminen oli...

Page 83

...alkoi minua peloittaa ja
päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari,
joka olkapääni oli...

Page 84

...levisi veden pinnalle,
mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli
liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani...

Page 85

...käsittänyt, mitä se oli.

Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.

Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa...

Page 86

...selittää kuin että
kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut
jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.

Merirosvoja...

Page 87

...siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä
mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole
koskaan nähnyt...

Page 88

...niin sanon teille että
-- minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa
saatiin...

Page 89

...omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin,
minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta
totisesti minä...

Page 90

...niin hän pelastaa kaulasi!"

Minä aloin jo yskän ymmärtää.

"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.

"Tuhat tulimmaista, tarkoitan...

Page 91

...näissä oloissa niin
omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi
jälleen pystyyn ja koko seurue...

Page 92

...sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen;
_me_ olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko
tämän matkamme...

Page 93

...miehet, en
ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen
pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit!...

Page 94

...Dick, joka
nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.

"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä....

Page 95

...majaa, joten minä
selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:

"Eihän vain Jim?"

"Jim juuri, ihka elävänä",...

Page 96

...piditte. Me olemme kaikki täällä
kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne
kuin mitäkin rommia. Ja...

Page 97

...kas näin -- ja jätän
teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä,
sillä tilini...

Page 98

...pojan hengen vain
aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."

"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian...

Page 99

...vartioita muistaen
minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan
mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.

Ei edes Silver,...

Page 100

...miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat
kuokkia ja lapioita -- sillä ne olivat miehet kaikkein...

Page 101

...kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain
pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset
alkoivat...

Page 102

...viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja
minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä,...

Page 103

...varma!"

Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo
vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa...

Page 104

...he juttelivat jo
keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään
erityistä enää kuulunut, he pian...

Page 105

...ja kulki siten matkueen viimeisenä,
höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja
sadatuksia. Tämä vielä...

Page 106

...seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle
puolelle kuoppaa.

Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella...

Page 107

...iltana saanut hänet ilmaisemaan
salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin
oli hän mennyt Silveriä tapaamaan,...

Page 108

...olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne,
herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."

"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi...

Page 109

...jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna
siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä
runsaasti...

Page 110

...kaikki meidän
voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka
kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja...

Page 111

...pääsimme hänestä niin
vähällä.

No niin -- lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että
saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme...