Musta nuoli: Kertomus Ruusujen ajalta

By Robert Louis

Page 0

...MUSTA NUOLI

Historiallinen romaani


Kirj.

R. L. STEVENSON


Suomennos.



Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Otavan kustantamana Helsingissä 1913.






MUSTA NUOLI

Kertomus ruusujen ajalta[1]



SISÄLLYS:

Alkusanat: John Kostaja.

Ensimäinen...

Page 1

...missä tappelu oli odotettavissa, sitä Dick[2] ei
tietänyt mainita. Sir Oliver itse oli pian saapuva, ja...

Page 2

...pitämättä yli sillan,
Bennet ja nuori Shelton ratsastivat kylän kautta eteenpäin kirkon ohi.

"Saatte nähdä", Bennet sanoi,...

Page 3

...valkoisia lampaita kävi laitumella.
Kaikki oli hiljaista, ainoastaan kellon kumahtelu kuului kaukaa.

"Mitä katselet, Appleyard?" Dick kysyi.

"Katselen...

Page 4

...Bennet sanoi astuen taas esille
epäröivin askelin ja kovin kalpeana. "Pitäkää metsää tarkasti silmällä,
nuori herra Shelton...

Page 5

...ja luja käsi pitämään, mitä oli ottanut, niin oli
Appleyard-jousimiehellä, Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen!
Pian kahdeksankymmentä...

Page 6

...mukaan, olette ryöstäneet omaisuuden monelta
mieheltä ja tuominneet tai hirtättäneet yhden ja toisen. Teidät
vaaditaan nyt edesvastuuseen...

Page 7

...ja pauhaten pakottaa hevosensa aitauksen yli, sulkeaksensa
takaa-ajetulta pakotien, mutta hevonen teki tenän, karkasi pystyyn ja
heitti...

Page 8

... Ei sano kenkään, että sen suunta on väärä.

Sydän teillä...

Page 9

...kannustakaa eteenpäin, seisahtumisesta ei ole apua. Ja
yhä eteenpäin, nuori herra Shelton, älkääkä palatko takaisin, jos
henkenne...

Page 10

...Holywoodin ristin kautta, että
maksoin veroa Walsinghamille ainoastaan pakosta. Niin, jalo ritari, en
rakasta Walsinghamin veijareita, he...

Page 11

...hieno kuin nuoren lapsen, hänen ruumiinrakenteensa
tavattoman hento ja hänen käyntinsä tuntui hiukan kömpelöltä.

"Olette kutsunut minut,...

Page 12

...sian selässä näyttäisi uljaammalta! Haa!
Clipsby, sinäkö siellä olet, vanha kettu. Sinunkaltaisestasi minä voin
ihan itkemättä luopua,...

Page 13

...tapaan hänet kyllä, ja silloin minä lämmitän hänen korviaan."

Puolen tunnin kuluttua sir Daniel antoi Dickille...

Page 14

...suora, muinaisroomalaisten sotamiesten
rakentama tie. Paikoittain se oli vajonnut suohon niin että satoja
metrejä oli veden peitossa....

Page 15

...ja epätasainen tie salli. Dick piti kättänsä toisen polvella.

"Mikä on nimesi?" Dick kysyi.

"Sano John Matcham",...

Page 16

...tuo sulhanen muutoin on
hänelle vastenmielinen."

"Kylläpä nuo tytötkin ovat hätäisiä. Ruveta valittelemaan, ennen kuin
on minua edes...

Page 17

...nimessä!" hän huudahti viimein purskahtaen leveään
nauruun.

Nuori Matcham punastui korvia myöten, Dick puolestaan laski suuttuneena
kätensä miehen...

Page 18

...saaressa", huusi Tom ja souti
suoraa tietä kohti rantaa. "Uhatkaa nyt, hyvä Dick-herra, jousellanne
minua -- oikein...

Page 19

...nyt
reipastua, meidän täytyy joutua eteenpäin. Tämä ei ole sopiva paikka
lörpöttelyyn."

"Jalkaani särkee pahasti", Matcham valitteli.

"Oh, en...

Page 20

...kun
he olivat päässeet tiheän viidakon suojaan, Dick selitti syyn
käytökseensä, viitaten aukeaman toisessa päässä olevaan korkeaan
kuuseen.

Puu...

Page 21

...kattila hehkuvalla tulella, ja vieressä seisoi kookas,
punanaamainen, ränstyneen näköinen mies kuuntelevassa asennossa. Siinä
oli siis laulaja....

Page 22

...sanonut? Odottakaa kärsivällisesti Onnetarta. Hän palaa,
hän palaa joutuisaan. Ja katsokaahan, tässä on hänen esikoisensa --
olutta,...

Page 23

...rupesi laulamaan:

"Viheriässä metsässä ei lain pakko paina,
ja...

Page 24

...mitään neuvoa", hän sanoi, "ei auta, sinä olet täällä
turvassa, mutta heitä vartoo kuolema. Anna minulle...

Page 25

...siis
mukaan, jos välttämättä tahdot. Mutta älä vaan rupea petolliseksi,
sillä et pitkälle potki. Saat nuolen nahkaasi,...

Page 26

...hevosenselästä, kun jo toinenkin
nuoli tulla suhahti heihin, tehden vielä enemmän tuhoa kuin
ensimmäinen. Taas suistui satulasta...

Page 27

...maalitauluna. Epäilemättä
olisikin hänen viimeinen hetkensä heti tullut, jollei Ellis Duckworthin
mahtava ääni olisi kajahtanut.

"Seis!" hän huusi....

Page 28

...ylhäiseksi mieheksi. Häntä
seurasi joukko kuormavankkureita, joitten ajajat pieksivät hevosiaan
henkensä takaa. Nämä olivat varmaan jo aikaisin...

Page 29

...Tule ja lyö -- pelkuri!"

Noista sanoista vimmastuneena Dick nosti vyön lyödäkseen, mutta
nähdessään kuinka toinen vavahti...

Page 30

...minua kovin
janottaa."

He astuivat loivaa rinnettä alas, ja siellä noron pohjassa lorisi
pensaitten reunustama puro. He laskeutuivat...

Page 31

...Maria auttakoon meitä!" Matcham kuiskasi. "Hän näkee meidät."

"Vaiti!" kuiskasi Dick vastaan. "Hän vain kuuntelee. Onhan...

Page 32

...hän päästi huudon ja juoksi
suoraan kohti nuorukaisia. Nämä pakenivat kirkaisten, yksi yhtäälle,
toinen toisaalle. Mutta heidän...

Page 33

...halu
päästä neljän muurin turvaan. Siitä alkaen kun ensi kerran nousin
hevosenselkään, en ole ollut näin kovassa...

Page 34

...Me menemme
sisään tähän taloon, Pyhä Maria auttakoon meidät siitä pois!"

Vähän matkaa äänettöminä käveltyänsä he astuivat...

Page 35

...säpsähti. Matalasta ikkunasta ihan läheltä kuului voihkinaa ja
valitusta.

"Tuolla sisälläkö hän makaa?" hän kysyi.

"Niin, portinvartijan kammiossa",...

Page 36

...laskettelee pilaakin. Totta tosiaan,
pyhän Barbaran kautta, hän on syntynyt päälliköksi! Ei ole sitä miestä
täällä, joka...

Page 37

...sitä miestä
vastaan, joka oli hänen kasvattajansa.

"Jumala suokoon että hän olisi syytön", hän sanoi itsekseen.

Kuului askeleita...

Page 38

...ja
punnitkaa vastauksenne, sillä hän aikoo luultavasti kuulustella teitä
perinpohjaisesti."

"Hatch", sanoi Dick, "tämä kaikki haiskahtaa pahalta omaltatunnolta."

"Jollette...

Page 39

...yhä kysytte. Jollette anna suoraa
vastausta, lisäätte siten vain epäluulojani."

"Tahdon antaa sinulle suoran vastauksen, nuori herra...

Page 40

...tuon mustan nuolen
tutkittavakseen. Hän ei ollut näitä nuolia ennen nähnyt, ja tämän musta
väri häntä hiukan...

Page 41

...katseli häntä ihmeissään, sitten hän kääntyi ja katsoi ympärilleen
joka taholle. "Mitä tarkoitatte?" hän kysyi papilta.

"Minäkö,...

Page 42

...huone. Ikkuna oli korkealla, mutta siitä
huolimatta varustettu lujalla ristikolla. Se antoi linnankaivantoon
päin. Vuode oli pehmeä...

Page 43

..."Kerron sinulle jotakin", sanoi Dick. "On
muuan ikkuna, josta kirjeenviejä laskeutui alas. Köysi jäi kai siihen
huoneeseen....

Page 44

...Ennen
kuin kuolen, minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle: sinä olet paras ja
uskollisin tyttö taivaankannen alla, ja...

Page 45

...päässä oli ovi raollaan -- arvattavasti sama ovi,
jonka he olivat kuulleet miehen avaavan. Laesta riippui
hämähäkinverkkoja...

Page 46

...taas vaihdos, jolloin sir Daniel jälleen osti minut. Olen ollut
todellisena kauppatavarana. Mutta minä jäin kuitenkin...

Page 47

...Dick", sanoi Bennet, "mitä minä teille
sanoin? Te olette uljas mutta mielettömin nuorukainen, minkä
milloinkaan olen nähnyt."

"Olkoon",...

Page 48

...pinnalle hän tapasi käteensä heiluvan köyden, jonka
avulla hän jollakin tavoin pääsi kaivannon toiselle puolen, missä...

Page 49

..."Mustan nuolen" miehiltä
huomaamatta. Dick otti paperin. Se oli sir Danielin kirje lordi
Wensleydalelle.

"Ahaa", Dick arveli, "jos...

Page 50

...selvästi osoittivat, mitä he tästä verotuksesta
pitivät, he kun syystäkin tiesivät saavansa maksaa veroa kahteen
kertaan.

Heti kun...

Page 51

...ollut vilpillinen
ja paha. Kätenne ovat isäni veren tahraamat, ja sitä ei...

Page 52

...Sheltonin edestä", vastasi
edellinen puhuja, "mutta en suurestikaan halua lopettaa päiviäni
hirsipuussa toisen hyväksi."

Ovi aukeni ja yksi...

Page 53

...te
silloin varsin pian pääsette hänestä. Ennen pitkää tapaatte silloin
hänet nuoli selässä."

Herrat jatkoivat yhdessä matkaansa nopein...

Page 54

...kuiskasi.

"Greensheve!" kuului vastaus.

"Mitä tahdot?" Dick kysyi.

"Taloa vartioidaan, herra Shelton", vastasi toinen. "Emme ole täällä
yksin vartioimassa....

Page 55

...he ovat noin erillänsä toisistaan, on
kahdenkymmenen miehen helppo hajoittaa heidät. Mutta hyvä herra Dick,
koska tyttö...

Page 56

...kuitenkaan leikki loppunut. Yllätys oli kyllä alussa auttanut
Dickin puolta, mutta hänen joukkonsa oli vähälukuinen vastapuoleen
verrattuna....

Page 57

...ei, sillä siinä tapauksessa
kävisi minun huonosti."

"Mutta", kysyi ritari jälleen, "kenen asioissa siis oikeastaan
liikutte, jollette kuulu...

Page 58

...arvokas ilme oli hänen,
asunsa ja aseittensa mukainen.

Hiukan arastellen Dick astui alas mennäkseen vankiansa vastaan.

"Kiitän teitä,...

Page 59

...sukulaiselleni. Lupaus on aikoja sitten
annettu --"

"Oi hyvä lordi, ja nyt on sir Daniel luvannut hänet...

Page 60

...ennen kuin Lawless
nousi pöydästä, hän oli -- tietysti mitään maksamatta -- vuokrannut
laivan. Kapteeni ja pari...

Page 61

...miehestä, jotka näin ottivat laivan
haltuunsa, olivat enimmät maamoukkia, jotka eivät milloinkaan olleet
astuneet jalkaansa laivan kannelle....

Page 62

...vastasi, "ettekö huomaa miten raskaasti se jo
nousee aalloille. Jos se ottaa enemmän vettä, se painuu...

Page 63

..."herttua on antava teille enempiä määräyksiä,
ja jos ymmärtäväisesti ja kunnollisesti noudatatte hänen käskyjänsä,
olette saanut kiinni...

Page 64

...niiden "Mustan nuolen" miesten seuraan, jotka
vielä olivat jäljellä.

Heitä ei enää ollut kuin tusinan verta ja...

Page 65

...lähelle tyttöä
ja pitäkää häntä hyvänä, muutoin hän teidät unohtaa. Ja olkaa sitten,
kun aika tulee, valmis...

Page 66

...Nähdessään toisensa taivasalla he
eivät voineet olla nauramatta, niin hullunkurisilta he valepuvussaan
näyttivät.

He alkoivat kävellä Shorebyn tietä,...

Page 67

...saapui muiden mukana kaksi munkkia, toinen vanha,
toinen nuori. Nyt he seisoivat takkavalkean ääressä lämmittelemässä.
Vanhempi tuntui...

Page 68

...epäile käyttää valtaani. Olette julmasti
tarttunut käsivarteeni. Ette muka tiennyt että olen tyttö. Jos olisitte
tiennyt, olisitte...

Page 69

...ja mustelmat muistona. Ja nyt, oletteko
sanottavanne sanoneet? Minun täytyy pian lähettää pois tämä kuljeksiva
ritari."

Mutta molemmat...

Page 70

...kamppailivat äänettöminä. Mutta Dick oli väkevämpi, ja pian
urkkija makasi hänen polviensa alla pitkänään. Yhdellä iskulla...

Page 71

..."Enkö ole puhunut teille tuosta
kirotusta 'Mustasta nuolesta'. Tässä näette todisteen! Siinä se nuoli
on, ja pyhän...

Page 72

...aikovani mennä rukoilemaan Rutterin sielun
puolesta."

"Teidän juonenne ei todellakaan ole erikoisen mutkikas", neitonen
sanoi, "mutta saattaahan se...

Page 73

...sir Oliver teki hartaan ristinmerkin,
kääntyi alttarin puoleen ja kumarsi nöyrästi.

Sitten hän lausui taas muutamia sanoja...

Page 74

...nykäistävän hihastaan, ja
katsoessaan sivulle hän näki Lawlessin rukoilijan asennossa. Dickin
levottomuus lisääntyi vielä, kun sir Oliver...

Page 75

...kansanjoukossa kohua. Osoitettiin sormilla
parvea, johon kaikkien silmät nyt kääntyivät. Siellä seisoi näet kolme
tai neljä miestä...

Page 76

...sama pitkä mies tukahdutti kädenviittauksella
ja käskevällä silmäyksellä.

Mutta Lawlessin vuoron tullessa löydettiin hänen kaapunsa alta viisi
yhtäläistä...

Page 77

...soi kirkon ulkopuolella
torventoitotus, ja avonaisesta ovesta astui sisään lordi Risinghamin
väreihin ja vaakunaan pukeutunut rivi jousimiehiä...

Page 78

...sanoi. "Mutta koska jo kerran olen vastannut,
en tahdo muuttaa puoluetta. Olen yorkilainen, lordi."

Lordi nyökäytti päätään...

Page 79

...Jos joku sir
Danielin miehistä sattuisi heidät näkemään ja nostaisi metelin, heidät
otettaisiin silmänräpäyksessä vangiksi, ja silloin...

Page 80

...Sitä
paitsi ei kukaan kumppaneistani koko Dartmouthin ankkuripaikalla ole
tapellut ranskalaisia vastaan niin rohkeasti kuin minä. Kas...

Page 81

...virkistävästi mieleen.

Dick oli kulkenut suurimman osan Shorebyn ja metsän välistä aukeata ja
saapunut kummun juurelle noin...

Page 82

...että
olisitte kyllä suoriutunut ominkin voimin. Joka tapauksessa oli minulle
onni, ettei väkenne kauemmin viipynyt."

"Mistä minut tunsitte?"...

Page 83

...kimppuun odottamatta ja
nopeasti."

"Niin minäkin arvelen", Dick vastasi innostuen.

"Onko teillä lordi Foxhamin muistiinpanot mukananne?" herttua kysyi.

Dick...

Page 84

...pitää
meidän nimemmekin kerran kaikua ihmisten korvissa."

Dick hämmästyi kuullessaan herttuan kunnianhimoista ja tulista puhetta.
Tyynesti ja järkevästi...

Page 85

...hänet uskolliseksi, vastaat hänen turvallisuudestaan henki
hengestä. Onneton olet, jos palaat ilman häntä! Mutta jos huomaat...

Page 86

...kaatuivat, mutta taemmat
ratsastivat heidän ylitsensä eteenpäin. Dickin rivit särkyivät, ja
ratsuväki hyökkäsi täyttä laukkaa kujaa myöten...

Page 87

...vähennyt. Vihollinen oli kaikkialla peräytymäisillään. Suurin osa
torista oli tyhjä. Lumi oli hyytyneen veren punaama, kuolleitten
miesten...

Page 88

...jälkeen avattiin nyt pitkin katua ja ovista ja ikkunoista
tulvi lancasterilaisia niin että niitä oli Dickin...

Page 89

...ja ettei asukkaita millään tavoin voitu syyttää
vastustamisesta, olivat raa'at soturit yhtä raakoja taistelun
päätyttyä, ja nyt...

Page 90

...metsien ja meren.

Kaduilta tunki hänen korviinsa sekava moniääninen hälinä. Satamassa ei
ollut ainoatakaan laivaa, ei edes...

Page 91

...ja
Risinghamin miehiä. Viimeisenä tulla laahusteli pitkä harmaapäinen
laivuri puolihumalassa, kintereillään vinkuva koira.

Nuori herttua katseli heitä pari...

Page 92

...näki vanhan miesrukan viinin ja surun sokaisemana poistuvan lumessa
horjuvin askelin, alla päin, ja hänen kintereillään...

Page 93

...tällä tavoin
maksaa osan velastani."

Tyttö oli vähän aikaa mitään virkkamatta. Sitten hän äkkiä kysyi:
"Setäni?"

"Lordi Risingham?" Dick...

Page 94

...vei ne lordi
Risinghamin veljentyttärelle, joka istui hevosenloimella erillänsä
muista, selkä puun nojassa.

Kun Dick tarjosi hänelle ruokaa,...

Page 95

...-- että
voisin tehdä jotain hyvää, mutta yritykseni aiheutti monen syyttömän
kuoleman ja tuotti surua ja onnettomuutta...

Page 96

...alkoi.

Tässä tyttö taaskin keskeytti hänet purskahtaen iloiseen raikuvaan
nauruun, joka yhä lisäsi Dickin hämmästystä ja neuvottomuutta.
"Jotenkin...

Page 97

...kauas yli kuun valaiseman lumipeitteisen
metsän. Lounaassa kohosi tummana taivaanrantaa vasten kanervainen
ylänkö, jossa Joanna ja hän...

Page 98

...jotka Dick luuli tuntevansa Joanna Sedleyksi ja sir
Danielin vaimoksi.

"Vähätpä tuosta", hän arveli itsekseen, "vaikka kadotankin...

Page 99

...miesten huudot ja
hoilotukset, kun he täyttä neliä ratsastivat joka suunnalle pakenevien
jälkeen. Mutta Dick tunkeutui rohkeasti...

Page 100

...suudelkaa
sitten toisianne minuutin verran, ei sekuntiakaan kauemmin. Sen jälkeen
lähdemme kaikki kolme Holywoodiin niin nopeasti kuin...

Page 101

...seuruetta parhaillaan
luostarin ruokasalissa rikkaan ja mahtavan luostarin parhailla
herkuilla.

Dick saatettiin melkein vasten omaa tahtoaan sisään. Sairaana
väsymyksestä...

Page 102

...aamu valkeni,
aurinko punasi jo itäisen taivaanrannan, ja tuon tuostakin tuprutti
jäätävä viima kylmää lunta korkealle ilmaan....

Page 103

...vertasi."

"Menkää siis, ennen kuin on myöhäistä", Shelton vastasi. "Viiden
minuutin kuluttua kutsun vartion. Huomaan olleeni liian...

Page 104

...hän sanoi vihdoin, "ja mikäli olen kuullut, myös
rikas. Mitä sanotte, jos ehdotan teille kauneutenne ja...

Page 105

...temmellys ei heitä tästedes koskenut. He elivät kaukana
sodan pauhinasta vihreässä metsässä, jossa heidän lemmensatunsa alkoi.

Kaksi...