Ryöstölapsi: Kertomus David Balfourin seikkailuista

By Robert Louis

Page 0

...Proofreaders Europe.









RYÖSTÖLAPSI

KERTOMUS DAVID BALFOURIN SEIKKAILUISTA

hänen ryöstöstään, haaksirikostaan, kärsimyksistään autiolla saarella,
harhailuistaan Highlandin länsiosissa, tuttavuudestansa _Alan Breck
Stevart_in...

Page 1

...seuraava osoite: »Shawsin herran
Ebenezer Balfourin käteen; jättää poikani David Balfour Shawsin
kartanossa.» Sydämeni tykytti kovasti näiden...

Page 2

...olisi arvattavasti näyttänyt
naurettavalta; mutta minua ei naurattanut. Katselin hänen jälkeensä niin
kauan kuin hän oli näkyvissä,...

Page 3

...vastauksen, aloin epäillä,
että Shawsissa itsessään oli jotain omituista.

Päästäkseni varmuuteen, muutin kysymysteni muotoa, ja tavattuani
muutaman avomielisen...

Page 4

...Katso», jatkoi hän, »minä syljen tähän maahan, minä kiroon
sitä! Hirvittävä olkoon sen perikato! Jos tapaat...

Page 5

...ja jäin taas kuuntelemaan. Korvani olivat jo silloin niin
äänettömyyteen tottuneet, että selvään voin erottaa kellon...

Page 6

...oma illallisensa.

»Siitä ei väliä», sanoi hän, »minä tulen kyllä toimeen ilmankin. Minä
pidän sitävastoin huolen oluesta,...

Page 7

...ei hän juuri paljoa puhellut. Ei
kai hän koskaan kertonut minusta?»

»Ennenkuin te itse minulle ilmoititte, en...

Page 8

...»En minä tahdo kieltää sinulta mitään
tarpeellista.»

Hän otti hyllyltä esiin toisen kupin. Mutta sen sijaan, että...

Page 9

...alotti talon rakentamisen, sekä itsestään, joka keskeytti
rakentamisen, se kun muka oli jumalatonta tuhlausta.

Silloin päätin kertoa...

Page 10

...oven vieressä, ja sieltä löysin
suuren joukon sekä latinan- että englanninkielisiä kirjoja, joiden
parissa kului koko iltapuoli...

Page 11

...sitä varmemmaksi tulin, että tuo
jokin oli minulle vihamielistä.

Korjattuaan astiat pöydältä pois ja täytettyään piippunsa, samoin...

Page 12

...minuun syrjäsilmällä.

»Ja nyt» sanoi hän, »palvelus palveluksesta.»

Sanoin olevani valmis osoittamaan hänelle kiitollisuuttani siihen
määrään kuin olin...

Page 13

...ylhäällä tornissa kiusasi korviani ja
hämmensi ajatukseni. Ja alas lentäessään nuo ilkeät siivekkäät
tupsahtelivat tuon tuostakin vasten...

Page 14

...sinertävät ja hengityskin näytti lakanneen. Aloin
peljätä hänen kuolleen. Noudin vettä ja kaasin sen hänen kasvoilleen.
Siitä...

Page 15

...minulle kohteliaasti hyvää huomenta. Minä vastasin
alentuvasti ja itsetietoisesti hymyillen. Pian istuimme aamiaispöydän
ääressä, ikäänkuin ei mitään...

Page 16

...joutunut asiamiehenne, Mr.
Rankeillorin kanssa riitaan, josta, jos siitä ei pian loppua tule,
saatte odottaa tappioita. Minä...

Page 17

...»laskisi täysin purjein viimeiseen tuomioon asti», ankara,
pikainen, tunnoton ja raaka. Tätä kaikkea oli tuo laivapoika...

Page 18

...jotka oli yksityisistä
syistä tai kostonhalusta ryöstetty kotoaan.

Saavuimme nyt kummun laelle ja alhaalla edessämme näkyi Ferry...

Page 19

...ja huvittelemaan hetkisen»
olin kyllin hullu noudattaakseni pyyntöä.

Läksin siis pois jättäen nuo kaksi miestä istumaan pullon...

Page 20

...kuin saadakseen talon itselleen», vastasi hän.

»Talon? Shawsinko?»

»Tietääkseni juuri sen.»

»Vai niin», huudahdin. »Onko asiat sillä tavalla?...

Page 21

...työnnettiin venhe
laiturista ja se alkoi lipua pitkin veden pintaa. Olin niin ihastunut
tähän uuteen kulkutapaan ja...

Page 22

...kapteenin totuttu tapa, josta tässä nyt mainitsen näyttääkseni
että huonoimmallakin miehellä voi olla hellemmät puolensa. Olimme...

Page 23

...niin ole minun laitani. Minulle
maksetaan kyllä, eikä suinkaan liiaksi, siitä että olen tämän vanhan
saavin toisena...

Page 24

...vastaan. En ollut
kuitenkaan monta päivää oleskellut heidän seurassaan ennenkuin jo aloin
hävetä ensimäistä arvosteluani, jonka Ferryn...

Page 25

...Siellä pantiin muka pojat
orjuuteen n. k. kauppa-alalle, jossa oppipoikia tuon tuostakin pidettiin
ilkeissä vankiloissa. Kaupungissa hän...

Page 26

...muuan mies Mr Riachin
vahtihuoneesta, joka oli kannella, hakemaan jakkuaan alhaalta. Heti
alkoivat miehet kanssissa kuiskailla toisilleen:...

Page 27

...ja nojautui vierelleni lavitsaa
vasten silmäillen synkästi perämieheen. Minä pelkäsin, syystä kyllä,
Hoseasonia; mutta vaistomaisesti käsitin, ettei...

Page 28

...saattoi pari
heistä ja joskus kaikki kolmekin istuutua hyttiin juomaan maljan
yhdessä. Kuinka he pysyivät terveinä, käsitän...

Page 29

...kului päivä toisensa
jälkeen ja rohkeuteni väheni vähenemistään. Lopulta olin iloinen, kun
sain edes tehdä työtä, joka...

Page 30

...kuin pelastavani kymmenkunnan
venhettä.»

»Teidän ystäviänne?» kysyi Hoseason.

»Ei teillä ole yhtään sellaista ystävää», vastasi toinen. »He olisivat
kuolleet...

Page 31

...Kuningas Yrjöksi nimitetyn miehen hallussa, ja
tämän upseerit kantavat tai koettavat kantaa maatilan verot. Mutta
Skotlannin kunnian...

Page 32

...siellä tilaa käyttää miekkaansa.»

»Se on totta», sanoi Riach; »mutta hänen kiinniottaminen ei ole leikin
tekoa.»

»Joutavia», lausui...

Page 33

...»Minä en ole varas, enkä vielä
murhamieskään. Minä tahdon auttaa teitä.»

»No, mikä sinun nimesi sitten on?»...

Page 34

...tänne
päin, vaikka minä joutuisinkin alakynteen, sillä ennemmin soisin
kymmenen vihollista uhkaavan minua etupuolelta kuin sinunlaisen ystävän
ampua...

Page 35

...sitten
Alanin riemuhuuto, aseiden kalsketta ja jonkun haavoittuneen parahdus.
Vilkaisin taakseni olkani yli ja näin Mr Shuanin...

Page 36

...ja miesten vaatteiden kahinaa kansihytin
seinää vasten heidän asettuessaan pimeässä paikoilleen, olisin
mielelläni huudahtanut ääneen.

Askeleet ja kahina...

Page 37

..._hänen_ muistuttelemisensa oli sama kuin laulun
laatiminen. Koko ajan hänen kasvonsa hehkuivat ja silmissä oli loiste
kuin...

Page 38

...minä toiset kolme tuntia. Ennen vahtiaikani loppua oli
jo aivan kirkas päivä. Aamu oli tyyni, meri...

Page 39

...särkyvän, ja pyysin häntä puhumaan suunsa
puhtaaksi. Hän tuli kansihytin luo ja nousi köysikimpun päälle, joten
hänen...

Page 40

...jääneistä tunne tätä rannikkoa; ja se on vaarallisimpia
purjehdusvesiä.»

»Minä annan nyt teidän valita», lausui Alan. »Laskekaa...

Page 41

...olimme kantautuneet Cannan-saaren itäpuolelle, tämän ja
Eriska-saaren väliin Long Island-saaristoon. Suorin tie täältä Linnhen
lahteen olisi nyt...

Page 42

...saisi nähdä
parhaimmat. He olivat olleet palatsissa ja kuningas Yrjön, kuningatar
Karolinan ja tuon Cumberlandin, verikoiran, sekä...

Page 43

...köyhä ja mitätön mies. Tuon miehen, jonka
vihellystä neljäsataa miekkaa totteli, olen minä näillä omilla
silmilläni nähnyt...

Page 44

...Hän saapuu maatilalle,
saa kuningas Yrjöltä kirjalliset todistukset siitä, että hän on Appinin
maiden n. s. kuninkaallinen...

Page 45

...Mutta se on
sivuseikka. Minunhan piti kertoa, mitä Punainen Kettu sitten teki.»

»Niin, kerro siitä!»

»No niin, David....

Page 46

...mitä se ei tahdo. Tai kuinka on
selitettävissä se seikka, että Punainen Colin saa rauhassa ratsastella
minun...

Page 47

...olla noita
niin sanottuja Torran Rockseja[1].»

[1] Torran Rocks = Tyrskyvät kalliot. Suom. muist.

»Onko niitä paljonkin?» kysäsi...

Page 48

...karitonta.
Sitäpaitsi ilmoitti Mr Riach mastosta, että hän edessä päin näki selvää
vettä.

»Te olitte oikeassa», lausui Hoseason...

Page 49

...suuni täyteen, kohosin veden pinnalle, näin
vilaukselta kuun ja vajosin uudelleen. Sanotaan, että kolmannen kerran
vajoaa liian...

Page 50

...laulanut vaikka ensimäisen kieunnan aika jo oli käsissä.
Kaukaa ulapalta kuului laineiden pauhu ja se johdatti...

Page 51

...kuin kuolleena lahdelle, jossa olin
noussut maihin. Ensi silmäyksellä näin, että raaka nyt oli kauempana
kuin jättäessäni...

Page 52

...vielä
vähääkään tottunut saaren kammottavaan tyhjyyteen, vaan katselin yhä
ympärilleni kuin takaa-ajettu mies, toivoen näkeväni jonkun
ihmisolennon. Täältä...

Page 53

...tilani toden teolla surkuteltava. Vaatteeni alkoivat mädätä.
Erittäinkin sukkani olivat kokonaan rikki, joten sääreni olivat aivan
paljaat....

Page 54

...Mutta aurinko paistoi, ilma oli ihana ja
se, minkä simpukoita sain syödyksi, sopeutui hyvin elimistööni ja
virkisti...

Page 55

...s. ajoittainen saari.
Lukuunottamatta sitä aikaa kuukaudessa, jolloin laskuvesi on kaikkein
alimmillaan voi saareen päästä tahi sieltä...

Page 56

...arvonmies -- nimitän häntä siten hänen käytöksensä takia, vaikka
puku hänellä olikin takapuolelta rikki -- kuunteli...

Page 57

...etenkin
jos kuuluivat kerjäläisten heimokuntaan, suinkaan olleet halukkaita
auttamaan sillä minua. Tiesin Torosayn olevan määräpaikkani. Koetin
hokea heille...

Page 58

...toverini», sanoin, »minä tunnen aivan hyvin teidän
englanninkielen taitonne elpymiset ja ehtymiset. Sanokaahan mikä sen nyt
saa...

Page 59

...ole mitään ihmeellistä. Uskottekos nyt, että ennen näitä
viimeisiä tapahtumia, silloin kun tässä maassa oli aseita,...

Page 60

...»Se on hyvin
vaarallinen mies», lausui hän. »Duncan Mackiegh on hän nimeltään. Hän
ampuu varmasti maaliin monen...

Page 61

...näin soutaessakin valuvan kyyneleitä
pitkin poskipäitä, eikä kaikki nämä näkemäni ja kuulemani ollut
minuunkaan syvästi vaikuttamatta.

Kinlochalinessa sain...

Page 62

...mikään ihme, että minun täytyi kahlata uunin luota makuusijalleni
vedessä, joka nousi yli kengänvarsieni.

Jo alkumatkasta seuraavana...

Page 63

...jo ennenkin
minulta samaa asiaa kysynyt.

»Kuka tiesi», sanoi hän, »mutta minusta on kummallista, ettei teillä
sitä ole....

Page 64

...tänään lyhyempään päivämatkaan ja jäisimme
yöksi hänen taloonsa vähän matkaa Kingairlochin toisella puolen. Totta
puhuen olin siitä...

Page 65

...Alan.

Ainoastaan yksi seikka ansaitsee mainitsemista. Kohta kun olimme
rannasta lähteneet, valaisi aurinko muuanta pientä helakanpunaista
joukkuetta, joka...

Page 66

...pensaikosta ja kysyin häneltä tietä Aucharniin.

Hän pysähtyi ja katseli minua mielestäni vähän kummallisesti. Kääntyen
lakimieheen päin...

Page 67

...varustettu musta takki ja
kädessä pitkä lintupyssy.

»Täällä!» kirkaisin. »Minä näen hänet!»

Sen kuultuaan murhamies vilkaisi olkansa yli...

Page 68

...murhaajan
kädestä, ja se surullinen näky oli vielä minulla tuoreessa muistissa.
Eikä se ollut kuin osaksi syynä...

Page 69

...kai
aivan hyvin, mitä minulle prikillä puhuit. Mutta kiusaus ja teko ovat
kokonaan eri asioita, ja siitä...

Page 70

...perin kummallinen», Alan lausui.
»Murhattu on Campbelleja. Asia tulee käsiteltäväksi Inverarassa,
Campbellien pääpesässä, siellä missä viisitoista Campbellia...

Page 71

...polkua ja luulivat epäilemättä meidän olevan aivan heidän
edessään.

Alan katseli heitä itsekseen hymyillen.

»Kyllä heitä väsymys tapaa,...

Page 72

...kertoi Alan, »se punatukkainen pieni mies -- en muista hänen
nimeänsä.»

»Riach.»

»Niin juuri, Riach! Hän tuli avukseni...

Page 73

...niiden kantajat olisivat säikähtäneet ja kuinka kolmannella
vihellyksellä touhu alkoi uudelleen entiseen tapaan.

Rauhoitettuamme siten pihalla puuhaajien...

Page 74

...aikaa suurella kiireellä joka paikan huoneessa ja
voivotteli lakkaamatta. Ja vähän väliä pisti joku miehistä päänsä...

Page 75

...minuun päin, »on puhunut minulle järkeviä asioita.
Kumpahan vain olisin totellut häntä.»

»Mutta kuulehan nyt, Alan», jatkoi...

Page 76

...sitten minua, kun teitä haluttanee,
syyttäkää Alania, syyttäkää Yrjö kuningasta! Kaikki kolme me olemme
viattomia ja juuri...

Page 77

...kierroksia. Kulkumme oli sitäpaitsi
kiireellistä ja enimmäkseen yön aikaan, ja paikannimet, joita kysyin,
olivat geelinkielisiä, joten ne...

Page 78

...Alankin (vaikka hänellä voi sanoa olleen
neljä kättä) sai tehdä kaksi onnistumatonta kiipeemis-yritystä. Vasta
kolmannella, ja silloinkin...

Page 79

...jossa kasvoi joitakuita
sananjalkoja. Siinä oli nyt vuoteeni. Viimeinen ääni, minkä kuulin, oli
kotkien kirkuminen.

Luullakseni oli kello...

Page 80

...samaa kuin hakea neulaa heinätukosta.
Ja kun heidän tehtävänsä oli niin toivoton, olivat he sitä
huolimattomampia. Näimme...

Page 81

...estivät meidät näkymästä sotamiehille, makasimme siinä
kaikessa rauhassa, joimme yhä uudelleen ja uudelleen, valelimme
rintaamme ja annoimme...

Page 82

...olivat noin neljännesnaulan painoisia. Mutta ne
olivat rasvaisia ja hyvänmakuisia, ja kun ne paistoi hiilillä, puuttui
ainoastaan...

Page 83

...kapinaa, kun kapula on asetettu ikkunaan
ilman minkäänlaista kirjoitusta. Hän tuumii siis: »Klaani ei aio tehdä
kapinaa,...

Page 84

...hän istuutui kirjoittamaan
seuraavat rivit:

»Rakas sukulaiseni. -- Tee hyvin ja lähetä tämän tuojan mukana rahat
siihen paikkaan,...

Page 85

...vain käänsi katseensa
paperista niihin vähän loukkaantuneen näköisenä. Mitä minuun tuli
tarjosin minä mielestäni julistuksen mukaan surkean...

Page 86

...Suolla.


Käveltyämme pysähtymättä ja rivakasti noin seitsemän tuntia, olimme
varhain aamulla vuorijonon toisessa päässä. Edessämme levisi epätasainen
ja...

Page 87

...minkälaista oli
ryömiä puolet matkasta vatsallaan ja kävellä loput melkein polviin asti
kumarassa, olisin varmaan luopunut sellaisesta...

Page 88

...ja
alituisen pölyn ja tuhkan synnyttämä kirvely silmissäni ja kurkussani
olivat pian käyneet niin sietämättömiksi, että olisin...

Page 89

...olin siinä vahvassa
uskossa, ettei minulla ollut mitään muuta neuvona kuin totella niin
kauan kuin kykenin ja...

Page 90

...heinäsirkkoja täynnä.
Minun täytyi avata paikalla silmäni, kieriskellä ja heittelehtää
edestakaisin tilallani, nousta istumaan ja viskautua uudelleen
pitkälleni,...

Page 91

...eleli täällä vielä viisi tai kuusi
vuotta ja ainoastaan ylipäällikkönsä nimenomaisesta käskystä muutti
lopulta Ranskaan. Siellä hän...

Page 92

...sillä vaikka hän
olikin näin erillään muusta maailmasta ja häneltä kuten muiltakin
Skotlannin tilanomistajilta oli parlamentin päätöksen...

Page 93

...vielä Cluny Macphersonin talossa?»

»Minä voin taata Mr Balfourin», lausui Alan. »Hän on kunniallinen, mutta
kiivasluontoinen mies,...

Page 94

...ja minulle annettiin viinaryyppy, johon oli sekoitettu jotain
parturin määräämää katkeraa ainetta. Aurinko paistoi »häkin» avoimesta
ovesta...

Page 95

...muuta pitäisi minun tehdä,
-- tähän töllipahaseeni sullottuna -- kuin pyytää ystäviäni
kortinlyöntiin, milloin vain siihen on...

Page 96

...vihoissaan, kun minä olin siitä niin kovasti
pahastunut.

Eroamistuumat saivat minussa yhä suuremman vallan, ja kuta enemmän
niihin...

Page 97

...tahdon
sinulle huomauttaa. Jo kauan olen ollut sinulle velassa henkeni
pelastamisesta, ja nyt olen sinulle rahavelassa. Sinun...

Page 98

...päivät, ja sään ja seudun kolkkous teki ne vielä
kamalammiksi. Minulla ei ollut hetkeäkään lämmin, hampaat...

Page 99

...meidän vaellettava Balquhidderin läntisen osan
halki. Ilma kirkastui ja kylmeni. Huurteinen pohjoistuuli ajoi pilvet
taivaalta ja sytytti...

Page 100

...ja
pää kallellaan. Hän kuunteli sanatulvaani suu ilkeässä hymyssä, sen
verran kuin tähtien valossa voin nähdä, ja...

Page 101

...tämän kunnon ystäväni. Samalla tuntuivat kipuni
tulevan kaksinkertaisiksi ja pistokset kyljessäni raatelevan minua kuin
terävä miekka. Luulin...

Page 102

...sitten
luulin näet pitäväni sinusta sentähden, ettet koskaan riidellyt -- ja
nyt pidän sinusta vielä enemmän!»




25 LUKU.

Balquhidderissä.


Heti...

Page 103

...Dhu ja muut, jotka tiesivät minun tulleen Alanin
kanssa, olivat epäilemättä varmat siitä kuka olin, ja...

Page 104

...tiennyt.

Robin lausui sentähden vain lyhyesti olevansa pahoillaan, kun oli
vaivannut itseään turhan tähden, ja käänsi minulle...

Page 105

...ja »vaimonsa puuroa», huomauttaen että hänen vaimonsa oli
Atholesta kotoisin ja laajalti tunnettu erinomaiseksi puuron
valmistajaksi. Mutta...

Page 106

...kuin te.»

Siihen loppui se riita. Läpi koko yön kierteli »puuro»-malja ja
säkkipillit kulkivat kädestä käteen, ja...

Page 107

...sen yli kulki nyt
tie Alanin ja minun lopulliseen pelastukseen. Kuu ei ollut vielä noussut
sinne saapuessamme....

Page 108

...kekseliäisyyttä ja vielä vähemmin uskoa.
Mutta annahan, kun minä panen älyni liikkeelle, ja jos en saa...

Page 109

...tavallasi aika leikkisä mies, ja
tämä on sinulle epäilemättä leikkisä tehtävä. Siitä huolimatta pyydän
sinua ottamaan sen...

Page 110

...sen
sijaan saatan sinulle viheltää pienen laulunpätkän.» Niin sanoen
kumartui hän pöydän yli ja vihelsi tytölle erittäin...

Page 111

...hän sairas tai
terve, täytyy hänen aina vain samota eteenpäin, kuolemankielissäkin
hänen on pakko lakkaamatta raastaa itseään...

Page 112

...Pian hän oli laskenut meidät maihin
Lothianin rannikolle Carridenin lähelle, ja jättänyt meille hyvästit ja
samassa hän...

Page 113

...he olisivat nauraneet minulle vasten
naamaa. Niin harhailin katua ylös ja alas kuin isännästään eksynyt
koira. Tunsin...

Page 114

...jatkoi hän.

»Isäni oli Alexander Balfour, koulumestari ennenmainitussa paikassa»,
vastasin, »ja äitini Grace Pitarrow, luullakseni Anguksesta.»

»Onko teillä...

Page 115

...tuntenut, ja tietooni tulleiden asianhaarojen nojalla (joita
pian koskettelemme) olin taipuvainen pelkäämään pahinta. Mr Ebenezer
tunnusti nähneensä...

Page 116

...ei ole oikein
luotettava, kuten ehkä olette huomannut, enkä ole ollenkaan varma,
kuulinko nimen oikein. Nimittäkäämme ystäväänne...

Page 117

...varalleni, hän jätti
minut sinne pukeutumaan.




28 LUKU.

Menen vaatimaan perintöäni.


Parhaani mukaan koetin muuttaa ulkomuotoani, ja hauskalta tuntui...

Page 118

...saada sormus sormeensa. Se ei ollut kuitenkaan
isänne tarkoitus, ja hänen tehtyään myönnytyksen toisensa perään ja
setänne...

Page 119

...pitäisi siis tavata tuo Thomson?» kysyi hän lopetettuani.

»Niin olen todellakin ajatellut», vastasin.

»Jopa jotakin!» huudahti hän...

Page 120

...paikkaa, muistellessani kaikkia niitä,
jotka silloin olivat täällä kanssani, mutta joita ei enää ollut
olemassa: Ransomea, joka,...

Page 121

...anteeksipyyntönne, se
oli aivan paikallaan.»

»Se on enemmän kuin minä uskalsin toivoakaan, Mr Thomson», lausui
Rankeillor sydämellisesti. »Ja...

Page 122

...vielä enemmän, sillä luullakseni hän katui
suostumustaan ja hänen pelkonsa yltyi joka toiselta askeleelta ja
jokaiselta pönkältä,...

Page 123

...»kaikesta siitä mitä olen
kuullut, päätin tässä olevan kaksi mahdollisuutta: joko te pidätte
Davidista ja suostutte maksamaan...

Page 124

...mies, johon voi luottaa?»

»Ketä tarkoitatte?» huudahti Ebenezer. »Kertoiko Hoseason teille?»

»Voi, te vanha aasi, mistä minä...

Page 125

...virallisesti puumerkkimme
sopimuksen alle. Sen määräyksen mukaan setäni sitoutui ottamaan
Rankeillorin omaisuutensa hoitajaksi ja maksamaan minulle kolmanneksen
Shawsin...

Page 126

...Thomsonin kanssa, hän kyllä keksii keinot, ja te voitte
näillä rahoilla pitää huolta välikappaleista. Minä olen...

Page 127

...hyvästi nyt», sanoi Alan, ojentaen vasemman kätensä.

»Hyvästi», sanoin minä, puristin kiireesti kättä ja läksin laskeumaan
kummulta...