Salaperäinen ovi

By Robert Louis

Page 0

...SALAPERÄINEN OVI

(DR. JEKYLL AND MR. HYDE)


Kirjottanut

Robert Louis Stevenson


Suomennos


Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1911




Salaperäinen ovi.


Uttersonilla, lakimiehellä, oli...

Page 1

...oli verhottuna ja liike vähemmin vilkas, loisti
tuo pieni katu ympärillä olevien kaupunginosien harmajassa
yksitoikkoisuudessa kuin nuotio...

Page 2

...se ei ollut ihmekään. Mutta merkillistä oli
lääkärin suhteen. Hän oli tuollainen tavallinen pieni, kuiva
köyhäinlääkäri, ikä...

Page 3

...aivan
oikea.»

»Ai-ai», virkkoi mr Utterson.

»Huomaanpa asian tekevän sinuun saman vaikutuksen kuin minuunkin», sanoi
mr Enfield. »Niin, se...

Page 4

...ulkomuodossaan on
jotakin hassua, jotakin epämiellyttävää, jotakin ihan inhottavaa. En
ole, kuten sanottu, milloinkaan nähnyt ihmistä, joka...

Page 5

...ja melkein näki jotakin
sairaalloista ja vastenmielistä jokaisessa hämäräperäisessä
poikkeamisessa siitä. Tähän asti oli tämän mr Hyden...

Page 6

...jonka juristi vei mukaansa kotiin suureen
mustaan sänkyyn, jossa hän kieriskeli, kunnes aamun pikkutunnit alkoivat
pidetä. Se...

Page 7

...jälkeen, kun myymälät olivat suljetut, oli tuo pieni katu hyvin
yksinäinen ja, huolimatta Lontoon ainaisesta räminästä,...

Page 8

...väänsi samassa nopeasti oven
lukon auki ja katosi sisälle.

Juristi seisoi hetkisen siinä, mihin Hyde oli hänet...

Page 9

...Poole. »Meitä kaikkia on käsketty tottelemaan
häntä kuten tohtoria itseään.»

»Tuskinpa luulen tavanneeni mr Hydeä milloinkaan täällä»,...

Page 10

...ponnistelevan
tyhjyyden jälkeen. Tohtori Jekyllilläkin oli tällainen maku; ja kun hän
nyt istui takkavalkean vastakkaisella sivulla kookkaana,...

Page 11

...sinua antamaan sen olla sinänsä.»

Utterson istui hetken ajan vaiti ja tuijotti tuleen.

»Luullakseni olet oikeassa», sanoi...

Page 12

...jolla leikki -- mutta tyttö pani merkille, ettei hän
vastannut sanaakaan toisen kysymyksiin, vaan sen sijaan...

Page 13

...synkensi yläilmoja. Tuuli ajeli
kuitenkin kasaantuvia höyryjä milloin sinne milloin tänne, niin että
vallitseva hämärä esiintyi monenlaisina...

Page 14

...varma, sir», sanoi hän
Uttersonille. »Hän on nähtävästi menettänyt viimeisenkin malttinsa,
muuten ei hän olisi jättänyt keppiä...

Page 15

...kunniasanani sen vakuudeksi, että
olen katkaissut kaiken yhteyden hänen kanssaan ja karkottanut hänet
luotani ainaiseksi. Välimme ovat...

Page 16

...täytti poistuvan vieraan uudella pettymyksellä. Kirje oli
siis ilmeisesti tuotu sisään laboratorion ovesta; mahdollisesti oli se
myöskin...

Page 17

...puolin hyvänsä. Tuossa on joka tapauksessa paperi -- se on jotakin
juuri teille -- murhaajan omakätisesti...

Page 18

...päivänä oli Utterson muutamien valioystävien
kanssa ollut tohtorin päivällisvieraana; Lanyon oli myöskin ollut
siellä, ja isännän hyväntahtoinen...

Page 19

...käännytetty pois ystävänsä ovelta, sekä kysyi
syytä tuohon Lanyonin ja Jekyllin onnettomaan välien katkaisuun. Vastaus
tuli jo...

Page 20

...ystävällisesti, mutta siitä huolimatta sekottui hänen
ajatukseensa levottomuutta ja tuskaa. Hän kävi hänen luonansa, mutta ei
käy...

Page 21

...Mutta
sanat tuskin olivat ennättäneet suusta, kun hymy jo katosi ja sen
sijalle ilmestyi sellaisen kauhun, pelon...

Page 22

...ollut nähnyt tätä Lontoon osaa milloinkaan
niin autiona ja tyhjänä. Hän olisi suonut asian olevan toisin....

Page 23

...otti taas kynttilän ja vei mr Uttersonin takaisin pihan poikki
suureen keittiöön, jossa tuli oli sammunut...

Page 24

...hän lisännyt -- »koettakaa löytää
tuota vanhaa».

»Sepä oli merkillinen kirje», sanoi Utterson. Sitten hän lisäsi
terävästi: »Miten...

Page 25

...ottaa selko asiain
todellisesta tilasta. Olinpa miten velkapää hyvänsä kunnioittamaan
tohtorin toivomuksia ja voinenpa miten vähän hyvänsä...

Page 26

...tekee meidät kaikki
hulluiksi; mutta nyt me teemme Jumalan avulla siitä lopun. Poole ja minä
aiomme murtaa...

Page 27

...hyvää, niin että
vasta viidennellä lyönnillä lukko särkyi ja murtunut puuosa kaatui
sisäänpäin matolle.

Aikaansaamansa metelin ja sitä...

Page 28

...sanoi
Poole. Hänen puhuessaan alkoi teekeittiö kiehua pihistä kimeällä
äänellä.

Tämä vei heidät kummatkin uunin luo, mihin oli...

Page 29

...jonka Lanyon sanoi
jättävänsä sinun talletettavaksesi; ja jos sitten haluaisit tietää
enemmän, niin lue myöskin se tunnustus,...

Page 30

...tämän laatikon, sellaisena kuin sen tapaat, pyydän viemään
mukanasi kotiisi Cavendish Squarelle.

»Siinä on toinen puoli sinulta...

Page 31

...siitä koituisi melkoinen vahinko, jos ovi täytyisi
avata murtamalla, ja lukkoseppä oli melkein joutua neuvottomaksi.
Viimemainittu oli...

Page 32

...kovinkaan paljon huomiota, arvelin sen johtuvan vain
sairaalloisesta persoonallisesta vastenmielisyydestä, vaikkakin oireen
terävyys ihmetytti minua; mutta sittemmin...

Page 33

...kuin kristalli suli, kuohui niin, että
sen kuuli, ja siitä lähti hieno savu. Äkkiä lakkasi sihinä...

Page 34

...ilman kauhumieltä. Minä mainitsen vain yhden ainoan
seikan, Utterson, ja tämä ainoa on riittävä, jos vain...

Page 35

...mahdollisuutta, oli minusta hupaista
kuvitella näiden elementtien erottamista. Jos vain voitaisiin,
ajattelin, nämä keskenään taistelevat ja yhdistämättömät...

Page 36

...mielikuvitukseni; minä tunsin olevani
irti kaikista velvollisuuksista, ja sieluuni valahti tähän asti
tuntematon, mutta ei viaton rajattoman...

Page 37

...niin olisi epäilemättä kaikki ollut
toisin ja minä olisin suoriutunut näistä synnytystuskista enkelinä
perkeleen sijasta. Juoma oli...

Page 38

...olivat, kuten sanottu,
alhaisia ja ala-arvoisia; kovemman nimen ne tuskin ansaitsivat. Mutta
Edward Hyden käsissä ne saivat...

Page 39

...juoksin suoraan peilille. Se näky, joka siellä
kohtasi katsettani, muutti suonieni veren ohueksi, hyytyväksi nesteeksi.
Niin --...

Page 40

...kaikkiaan sanoa jäähyväiset kaikille niille haluille ja himoille,
joita jo kauan olin suvainnut ja jotka myöhempinä...

Page 41

...vasta kun ruumiillinen väsymys alkoi saada
vallan, minä äkkiä, hurjuuteni huippukohdalla, tunsin jäätävän kauhun
puistatuksen käyvän läpi...

Page 42

...mutta minua
ahdisti kuitenkin yhä sisäinen epäilys, joka on aina ollut kirouksenani,
ja sitä mukaa kuin omantunnontarkkuus...

Page 43

...oli kylliksi; minä näin nyt tien valoisana alusta
loppuun asti edessäni.

Järjestelin pukuani niin hyvin kuin taisin,...

Page 44

...ilmaa, kun yhtäkkiä taas tunsin joutuvani
kuvaamattomain tunteiden valtaan, jotka ennustivat muuttumista, -- ja
minulla oli vain...

Page 45

...hänen valokuvansa -- ja olisipa hänen
kuolemanpelkonsa vain ollut pienempi kuin mitä se oli, niin hän...