Veljekset: Talvinen tarina

By Robert Louis

Page 0

...VELJEKSET

Talvinen tarina

Kirj.

R. L. STEVENSON

Englanninkielestä ["The Master of Ballantrae"] suomennettu.






Otava, Helsinki, 1921.




SISÄLLYS:

I....

Page 1

...istui lukien,
puettuna vuorinuttuunsa, puhui vähän eikä koskaan vihaisesti: oli oikea
vanha kotinurkassa kykkijä, mutta oli ahkerasti...

Page 2

...kuin
kukaan aavisti. Mr. Henry ei näytä ensiksi paljoa puhuneen; hänen
vuoronsa tuli vasta jälkeenpäin. Toiset puhuivat...

Page 3

..."Siitä näyttää tulevan aika perhana eukoksi", sanoi hän.

"Sinä olet perhana pojaksi minulle", puhkesi parooni puhumaan,...

Page 4

...näyttää yleensä, kiipijä
kun oli, vähemmän välittäneen siitä, miten sota luonnistui, kunhan sai
suotuisissa tilaisuuksissa hankituksi itselleen...

Page 5

...että vaikka hän suostuisikin, mr. Henry
varmaankaan ei koskaan niin tekisi. Varmaa on, että tällainen hiljainen
vaikutus...

Page 6

..."Mitä, Jess?" hän kysyi. "Sinäkinkö? Pitihän sinun paremmin
minut tuntea." Mr. Henry näet oli auttanut häntä...

Page 7

...moittinut rouvaa, mutta kun ajattelen tuota
yötä, annan hänelle mielelläni kaikki anteeksi. Ensi työkseen hän
aamulla meni...

Page 8

...rouva sitä paitsi
esiintyi alentuvaisemmin kuin muut, joutui hän arvossapitoni
kolmannelle sijalle.

Ei kestänyt kauan, ennenkuin kokonaan olin...

Page 9

...siitä
moittivat, mutta ei koskaan niin ankarasti kuin olisi pitänyt, ja kun
John vain päästi kyyneleet valloilleen...

Page 10

...oli aina ystävällinen mr. Henryä kohtaan; joskus hän
osotti kiitollisuuttansakin hänelle varsin somalla tavalla, saattoi
taputtaa häntä...

Page 11

...syrjäisimmässä
kolkassa. Siellä asui pahinta roskaväkeä, enimmäkseen salakuljettajia.
Solan suulla istui mies, jolta oli pää halkaistu, ja...

Page 12

...siitä puhuttavan. Se
olisi kiusallista vaimolleni -- ja isälleni", lisäsi hän ja punastui
taas.

"Mr. Henry", sanoin minä,...

Page 13

...vuoksi, että hänet
suljettiin pois seurasta. Monen monta kertaa näin hänen nousevan
pöydästä sen näköisenä, että saattoi...

Page 14

...hiessä. Nenäliinan hän oli kädessään rutistanut
kokoon, niin ettei se ollut pyssynluotia suurempi. Hän ei voinut
myöskään...

Page 15

...olivat
vahingoittaneet prinssin asiaa ja joita skotlantilaiset vihasivat
kapinan kestäessä, ja minä johduin heti ajattelemaan kuinka Ballantraen
master...

Page 16

...ja pysyn sellaisena", sanoi majuri. "Ansaitsisin
kyllä tulla ammutuksi, kun en osannut hienommin esittää asiaani
rouvasihmiselle. Mutta...

Page 17

...tullut. Mutta miten olikaan, eksyinkö
tieltä tuossa autiossa seudussa, vai toveriniko eksyivät minusta, joka
tapauksessa huomasin olevani...

Page 18

...Mutta mitä
tehdään? Tapellaanko vai ollaanko ystäviä?"

"Niin", vastasi hän, "mitä tuo olisi. Mutta mielestäni on parasta
ratkaista...

Page 19

...myrskyn kamala mylvinä ja merimiesten
juoksu kannella. Luulin varmasti viime hetkemme tulleen ja pelkoni
nousi yli rajain,...

Page 20

...arvonimestä
niin kauan kuin nahkani oli ehjä.

Minun on mahdoton kertoa millainen helvetti tuo alus oli; sanon...

Page 21

..."Teitä ehkä huvittaa
kuulla, te juopot koirat", sanoo! hän, "että te ajatte takaa
sotalaivaa."

Teach mylvi hänen valehtelevan,...

Page 22

...kääntyi hyttiinsä.

"Ja nyt, toverit", sanoi Ballantrae, "joku sana teille. En tiedä
harjoitatteko tätä jaloa ammattia huvin...

Page 23

...synnyttämä kauhu. Minun ei tarvitse
kertoa rohkeudestani; olen kunnostautunut useilla tappelutanterilla
kuuluisien päällikköjen johdossa ja viimeisen kunnianosoitukseni...

Page 24

...hiukan lisää, joten asian lopullinen ratkaisu
siirtyi päivä päivältä. Lopullisen päätöksen sai aikaan vähäpätöinen
tapaturma, sellainen, jota...

Page 25

...kaikista hänen tempuistaan ihmeteltävin,
olivat vetäneet innokkaasti yhtä köyttä aina siitä asti, kun
Ballantraesta tuli majoitusmestari. Kysyin...

Page 26

...rämeiden läpi ja
se on varmaan lyhempi kuin sinun."

Teach huusi, että siinä tapauksessa he olivat hukassa.

"En...

Page 27

...ja tien etsinnässä oli paljon vaivaa, puuhaa
ja vaaroja. Dutton puolestaan arveli, että meidän tuli odottaa,...

Page 28

...Ballantrae liikahtamatta.

Dutton vannoi ja kirosi mitä ankarimmin ja vajosi samalla hiukan
syvemmäksi, niin että muta ulottui...

Page 29

...mielipiteeni oli hänen käytöksestään, ja hän teki
vihdoin kädellään merkin, että lopettaisin.

"Frank", sanoi hän, "sinä muistat...

Page 30

...Kun
olimme siten saaneet hengähtää, emmekä näyttäneet niin ahdistetuilta,
kompuroimme vihdoin alas seurueen luo niin huolettoman näköisinä...

Page 31

...matkaan, jotta
pääsisimme yli rajan ja voisimme liittyä ranskalaisiin. Kaikesta tästä
me saimme maksaa korkean hinnan; mutta...

Page 32

...vetää esiin rommivarastoanme -- yleensä sopii sanoa, että
tällainen kulkevan kapakan pito metsissä on intiaanikaupan varsinainen
tarkoitus,...

Page 33

...jotka
metsässä olisivat vain estäneet kulkuamme. Niin lähdimme jatkamaan
surullista seikkailuamme. Herkuleen sankarityöt, sellaisina kuin
Homeros ne on...

Page 34

...ja _mikäli tiedän, juuri samana päivänä, jolloin me
olimme tuossa jylhässä vuoristossa_, vihittiin hänen veljensä ja...

Page 35

...tavoin ylistämään masteria; tottuneempi
ajatus pitänee ritaria yksin ylistettävänä. Minua ilahduttaa tämän
todellakin varsin kauniin piirteen merkitseminen...

Page 36

...vaivoin pidättyvän jotain
sanomasta. Nyt minä kaduin sanojani, sillä älysin hänen tiluksista
puhuessaan ajatelleen avioliittoaankin. Sitten hän...

Page 37

...ei meillä ole syytä odottaa häneltä mitään
hyvää?"

"Hyvä mies", sanoi majuri. "Ballantrae on aatelismies, jolle luonto...

Page 38

...tapahtua, kun rouva oli häntä
kiihottanut olemalla entistä ystävällisempi hänelle, mutta ilman
huomattavaa syytäkin; silloin hänen alituinen...

Page 39

...kuuluvat kaikki minulle, aviomiehellesi", sanoi hän kiukkuisesti ja
lähti samassa pois.

Vanha parooni ojensi kätensä kattoon päin...

Page 40

..."Ahaa", ajattelin, "olenpa
saanut tänään aika tavalla tehdyksi."

Kun seuraavana aamuna istuin kirjojen ääressä, tuli mr. Henry...

Page 41

...ritari) Burkelta mr. Mackellarille_.

...

Page 42

...että suoran irlantilaisen
lojaalinen käytös lopultakin voittaa viekkauden. Nähkääs, mr.
...

Page 43

...itseni kovin uupuneeksi, joten minun oli
pysytteleminen sängyssä useita päiviä -- seikka, joka paremmin kuin
mikään kertomus...

Page 44

...osoitti paria
matkasäkkiä. "Enempää te ette jaksa kantaa; muut saavatkin kyllä jäädä
odottamaan. Olkaa hyvä ja tehkää...

Page 45

...kasvot, mutta kasvojen ilmeitä oli mahdoton seurata.

"No hyvää päivää, Jaakoppi", sanoi master. "Nyt on Esau...

Page 46

...hän esiintyi koko ajan. Ei ainoatakaan purevaa sanaa, ei
yhtään pilkallista ilmettä. Hän oli luopunut kovasta...

Page 47

...huusi vanha parooni; ankaralta se kuulosti
niin lempeän miehen sanomana. "Sinä olet tuhansin kerroin hankkinut
itsellesi minun...

Page 48

...ystävällisempi", sanoo
toinen liikuttavan hellästi.

Tämä vain näytteeksi; samantapaisia kohtauksia sattui alinomaa. Oliko
siis ihme, että mr. Henryä...

Page 49

...möhkö.

Mutta silloin isäntäni astui askeleen taaksepäin ja minusta hän näytti
uhkaavalta. Kenties samoin masterista, sillä en...

Page 50

...pitää huolta
likaisista asioistanne."

Hän ei vastannut mitään, meni vain menojaan.

Pian sen jälkeen tuli mr. Henry. "Mitä...

Page 51

...vain
siitä, että masterin aika kävi Durrisdeerissa pitkäksi ja hän halusi
jotain huvia -- sen voi ainoastaan...

Page 52

...ennenkun
kynttilät kannettiin sisään, istuimme me jo juttelemassa totuttuun
tapaan. Mutta vielä silloinkin näyttivät rouvan kasvot minusta...

Page 53

...hetki näytä
sopivasti valitulta syytösten tekemistä varten, Henry", sanoi hän. "Se
vähentää jaloutesi arvoa."

"Älkää erehtykö, herra isäni",...

Page 54

...ratsasti nopsaan ja palasi
vastauksineen jo ennen kuin olin jännityksissäni häntä odottanutkaan.
Kirjettä lukiessa ilmestyi mr. Henryn...

Page 55

...aikoina", vastasi master iloisesti ja suoraan,
joskaan ei aivan varmasti.

"Todellako aivan viime aikoina?" kysyi mr. Henry,...

Page 56

...lohdutusta pelkästä läsnäolostani ja siitä, että tiesi
minun kärsivän kanssaan. Toisinaan me juttelimmekin varsin omituisella
tavalla; ei...

Page 57

...kertomukseni synkimmistä kohdista ja on minun
toivottava lukijan myötätuntoa isännälleni.

Koko 27:nnen päivän vallitsi rajusää; oli purevan...

Page 58

...huomaan aina, että haukkumanimenne (joka tosiaan on
jokseenkin moukkamainen) antaa teille vatsanväänteitä. Mutta toisinaan
minulla on enemmän...

Page 59

...muuta kuin
yksinkertaisesti orja, ja vielä mennessämmekin löivät hampaani loukkua.
Master oli puhunut totta: ei tuulen henkäystäkään,...

Page 60

...sanoin minä.

"Sitä minäkin", sanoi hän ja kääntyi selin.

Minä avasin kaatuneen vaatteet; sydän oli aivan hiljaa,...

Page 61

...hymyillen surullisesti ja ikävästi,
mutta samalla varsin rohkeasti.

"On tapahtunut kaksintaistelu", sanoin minä.

"Kaksintaistelu?" kertasi hän. "Kaksintaistelu? Henryn...

Page 62

...voi vähän puhua.

"Se oli taistelu", hän kuiskasi. "Se ei ollut --?" hän empi jatkaa.

"Se oli...

Page 63

...saatte kyllä tietää, ennenkuin
lähden."

"Minä kuulen aina mielelläni teitä, Mackellar", sanoi hän, "ja teen sen
milloin hyvänsä,...

Page 64

...kaikkein parhaimpia puolia; hän
on paljon kärsinyt onnettomuuksiensa aikana, ja meidän on muistettava
kuinka suuria ja ansaitsemattomia...

Page 65

...sysäsi minut syrjään ja oli
jaloillaan ennenkun minä. Hänen äänensä vapisi kuin purje tuulessa,
mutta hän puhui...

Page 66

...ole! Ettekö ole nähnyt unta?"

"Suokoon Jumala, että niin olisi!" huudahdin minä.

Hän keksi miekan ja nosti...

Page 67

...hänen kasvojensa ilme näytti
minusta kiinteältä ja samalla hiukan kylmältä. Päästyään aivan hänen
luoksensa hän ojensi molemmat...

Page 68

...pidettiin, kun olimme ehtineet sisään.
Salakuljettajat, sanoi hän, olivat varmaan ottaneet masterin mukaansa,
vaikka meidän täytyikin tyytyä...

Page 69

...ja mikä minulle oli paljon tärkeämpää, siellä oli
suurin osa hänen Englannin ministeristölle lähettämistään
tiedonannoista ja ministeristön...

Page 70

...oli
jotain omituista. Vielä nytkin, sitä muistellessani, se tuntuu
murheelliselta, niin suurta surua ja niin syvää maallisen...

Page 71

...ulos aina
vain sama mytty kainalossanne."

Käännyin sanaa sanomatta takaisin, panin paperit pöydälle ja jätin
hänet yksin niitä...

Page 72

... Ballantraen masterin ja ... valtiosihteerin apulaisen välillä,
yhteensä 27 kirjettä. N....

Page 73

...Hän tekee alennuksestaan lujan
aseman, siitä tulee hänen vahva puolensa; sellaisia luonteita vastaan
ei auta taistella." Viimeiset...

Page 74

...oli hänen alkuperäiselle luonteelleen aivan vierasta,
äkkiä syntyvää ja pysyväistä huomaavaisuutta pikku seikkoja kohtaan,
joista hän ennen...

Page 75

...epäilemättä syynä siihen, että hän kuritti tallirenki Mc
Manusta, seikka, joka on mitä ankarimmassa ristiriidassa sen...

Page 76

...häntä rouvan silmissä. Mutta sen vaivan olisin
voinut olla näkemättä; hän oli sen arvannut omin neuvoin...

Page 77

...Yön aikana hän sitten
heitti henkensä ilman kuolonkamppailua.

Pitkien aikojen perästä tulin näistä asioista puhuneeksi eräälle
lääketieteen tohtorille,...

Page 78

...minä näin heidät aidan takana kurkistelemassa karjajoukkoa, ja
kumpikin oli saman lapsellisen ihastuksen vallassa.

Näistä retkistä puhuessani...

Page 79

...erään asian, lordi hyvä", virkoin
minä. "Anna anteeksi rikoksemme, niinkuin mekin annamme anteeksi
niille, jotka meitä vastaan...

Page 80

...ilahdutti nähdä --
jos niin saan sanoa -- molempain lastensa viihtyvän niin hyvin
toistensa seurassa, sitä enemmän,...

Page 81

...kertasi hän. "Minä en ole koskaan kelvannut
arvoituksia arvaamaan."

"Mitä te teette pojastanne?" sanoin minä.

"No", sanoi hän...

Page 82

...olette
tarkoittanut. Minulla itselläni on ollut samansuuntainen ajatus, tai
oikeammin samanlainen kiusaus, ja sentähden minä annan teille...

Page 83

...Puutarhan toiseen päähän oli
äkkiä ilmestynyt valoa, joka yhä liikahtamatta kimalsi lehväin läpi.
Tuo oli kovin tavatonta...

Page 84

...mielellään tietää, kuinka te tulla puutarhaan."

"Vai sitä kaipaatte!" sanoin minä, laskin käteni miekankahvalle ja
käskin sotaveikkoni...

Page 85

...Oli
kylmä, kirkas halla-aamu, mustarastaat laulelivat ääneen ja suloisesti
päärakennuksen ympärillä, ja kaikkiin huoneisiin voi kuulla meren
kohinan....

Page 86

...enkä
minä ymmärrä, mistä te löytäisitte lohdutusta."

Tässä kääntyi master Secundra Dassin puoleen puhuen hindustania, josta
minä (suureksi...

Page 87

...pois ensi yönä. Onhan meillä,
Jumalan kiitos, toinenkin koti. Ensimmäinen lähtevä laiva vie meidät
New-Yorkiin."

"Entäs hän?" kysyin...

Page 88

...että te,
joka olette niin paljon kärsinyt, tuotatte nyt toiselle samanlaisia
kärsimyksiä, sopiiko sellainen menettely kristitylle? Te...

Page 89

...oli paljon lapsia ja
useita palvelijoita kummallakin puolen. Lordi oli menettänyt entisen
joustavuutensa, hän oli kumarahartiainen; hänen...

Page 90

...panen siihen paljon painoa."

Taas hän nauroi. "Te olette kyllä opetellut vastaamaan", sanoi hän.
"Mutta sana on...

Page 91

...perheelleen", sanoi asianajaja hymyillen.

Lordin kasvot synkistyivät äkkiä. "Piru hänet periköön!" huudahti hän
ja kaasi itselleen lasin...

Page 92

...nyt mr. Aleksander
näytteli uteliaisuudesta palavan Didon osaa ja master taas oli
pirullinen Aeneas, täynnä juttuja, jotka...

Page 93

...josta
muukalainen eli, ja puheli hänelle ystävällisesti hindustaniksi
sill'aikaa kun minä seisoin kynttilä kädessä ja olin aivan...

Page 94

...minä odotin rauhallisena
hänen tuloaan saliin. Hän katseli ympärilleen tyhjässä huoneessa ja
ihmetteli pöytää, joka oli katettu...

Page 95

...Hänen Majesteetilleen kuninkaalle ja koko
valtakunnalle? Ja että hän sallii minun jäädä tänne, vieläpä luovuttaa
minulle isälliseksi...

Page 96

...sukkeluuttakin kallossaan?"

"Ei se sukkeluutta ole, mr. Bally", sanoin minä, "kuivaa Skotlannin
huumoria, eikä mitään muuta." En...

Page 97

...huudahti hän, välittämättä keskeytyksestäni, "että
jos olisin ollut kurjin pikkupäällikkö ylänkömaan miesten joukossa, jos
olisin ollut Afrikan...

Page 98

...Minä en
oikein tiennyt, mitä olisin vastannut. Omasta puolestani uskoin hänen
tarkoittavan minulle hyvää; mahdollista on, että...

Page 99

...olimme illastaneet ja laskeneet
tavallista enemmän leikkiä. Silloin minua kohtasi tuo kova isku.

"Hyvin kaikki, varsin hyvin",...

Page 100

...kovin, kovin
kipeäksi."

Tultuani huoneeseeni istuin siellä, mieli kiusoittavasti kuohuksissa,
kuunnellen tuulten möyryntää talon päätyä vasten. Kun olin
sielullisesti...

Page 101

...sisästä kuuluvaa itämaisen kielen
sorinaa, josta minun oli yhtä vaikea saada selvää kuin lintujen
laulusta. Välistä, kun...

Page 102

...ainakin siinä merkityksessä, etten koskaan ollut
kipeä, mutta niin hyvässä voinnissa kuin tavallisesti en suinkaan
ollut. En...

Page 103

...tyytyä
minuun, vaikka huomasikin minun huonosti salatun vastenmielisyyteni.
Varmaa on ainakin, että hän mielellään kuunteli omaa puhettaan,
kuten...

Page 104

...lattialle -- korotin lempeän ääneni keskellä
laimenevan myrskyn mylvintää ja rukoilin omaa kuolemaani. "Oi Herra!"
minä huusin,...

Page 105

...yhtyessään, muuttui hienoksi,
vanhanaikaiseksi leikkauskoristeeksi. Tuo laitos, joka näytti olevan
enemmän komeuden kuin hyödyn vuoksi, vaikutti, että...

Page 106

...tullut kovin uteliaaksi ja kokosi sen vuoksi
muutamia lahoja puunpalasia, joita makasi maassa, ja sytytti pienen
nuotion....

Page 107

...nyt -- en tiedä miksi -- kasvoi pelkoni
tuhatkertaiseksi, ja minusta tuntui, että huusin ääneni käheäksi...

Page 108

...läheisyydessä", sanoi
master.

"Samaa olen minäkin tuntenut", sanoin minä.

"Todellako!" huudahti master. "Mitä kuulenkaan -- olenko liian
itserakas, vai...

Page 109

...ei -- jumal'avita!" huudahti hän -- "tuolla
vanhalla akalla oli sittenkin verta suonissaan! Silti en tahdo...

Page 110

...kaupunkiin oli saapunut useita laivoja, jotka olivat lähteneet
myöhemmin kuin _Verraton_.

"Olemme odottaneet teitä kauan", sanoi lordi,...

Page 111

...pennin, jonka pidätät minulta, pidätät
varkaana, valapattona ja uskottomana veljenä!"

"Kenraali Clinton", huusin minä, "älkää kuunnelko hänen...

Page 112

...käytöstään, ja minä yhtä paljon
lordin.

Perheriita oli täten saanut aivan uuden käänteen. Master ei ollutkaan
niin avuton...

Page 113

...teki sitäkin ilmeisemmäksi isäntäni
kuulumisen toiseen joukkoon; rouva, jota ei koskaan oltu erityisen
hyvin kohdeltu siirtomaassa, sai...

Page 114

...paikalle
ja piilosta katsella heidän kohtaustaan. Eräänä päivänä, kun tulin
hiukan myöhemmin, oltuani viikon päivät estettynä pääsemästä,...

Page 115

...riittävästi erästä suunnitelmaa varten; mutta
minä myönnän rehellisesti, ettei minulla ole siihen rohkeutta.
Otaksuttavaa on, että sinä...

Page 116

...sanaa; en liioin pyytänyt mitään
suosionosoitusta", sanoin minä, "ennenkun tänä päivänä."

"Suosionosoitusta masterille", vastasi hän rauhallisesti. "Pidättekö
minua...

Page 117

..."Te tiedätte vain vähän siitä, mitä
minä rahoilla tekisin, Mackellar. Oletteko todellakin luullut, että
olisin pitänyt tappion...

Page 118

...te?"

"Minä teen sen niin hyvin kuin osaan, hyvä rouva", vastasin minä.

Hän katseli olkapääni yli, kun...

Page 119

...sisään
illallinen ja kori viiniä; minä odotan erästä ystävää luokseni. Muuten
ei minua saa häiritä."

Samassa hän jälleen...

Page 120

...on
valmistettu kauan, aina siitä asti, kun hän Skotlannissa ja Ranskassa
suoritti muutamia varsin häpeällisiä tehtäviä. Hänen...

Page 121

...odottanutkin.
Kuuliin, että kapteeni Harris ja joku "kauppias mr. Mountain" olivat
lähteneet veneellä virtaa ylöspäin. Minulla oli...

Page 122

...vieraassa paikassa,
emme siltä juuri paljoa seurustelleet, muodollisia kohteliaisuuksia
joskus vain vaihdettiin. Lordilla oli suosituskirjeitä kaupungin ja
lähiseudun...

Page 123

...teillä ole mitään asioita. Eikö? Minä lähden tapaamaan Sir
William Johnsonia, mutta kyllä minä olen paremmin...

Page 124

...hävisi, ja kun hänellä enää oli housut yllään,
istuutui hän vuoteen reunalle ja alkoi ulvoa. Minä...

Page 125

...uneen.
Seuraavana aamuna hän ensi työkseen istui kirjoittamaan kirjettä
rouvalleen; siitä tuli kyllä hyvinkin hellä kirje, vaikk'ei...

Page 126

...jotka olin Sir Williamille velkaa; minun
oli nyt hänelle pidettävä seuraa, kun lordi oli kerrassaan vaipunut
tylsämielisyyttä...

Page 127

...piilee jokin kirottu salaperäisyys."

Nämä sanat saivat meidät ylenmäärin uteliaiksi, mutta lukijalle asiat
selvinnevät paremmin, jos kerron...

Page 128

...kun hän pian sen jälkeen
pääsi hyvälle näköpaikalle, onnistui hän huomaamaan Secundra Dassin,
joka vikkelästi puikki eteenpäin,...

Page 129

...joutunut harhateille, kiitti kiinniottajiaan,
aivankuin nämä olisivat tehneet hänelle palveluksen, ja liittyi
uudelleen kulkueeseen niin kohteliaan ja...

Page 130

...ihmeelliseltä, ettei nukkuja herännyt.
Senvuoksi hän meni teltan luo. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän
huudahti ja ilmoitti toisille, että...

Page 131

...tai kuolleena, aina on minun kanssani paha tapella."

Kun he olivat tulleet takaisin leiriin, missä Harris...

Page 132

...koko totutte", sanoi hän, "ja yhtä poikkeusta
lukuunottamatta minä antaudun kokonaan käytettäväksenne. Mikäkö se
poikkeus on? Tuossa...

Page 133

...suhteessa ehkä paremmin kuin hän luuleekaan.
Minä näet en aio viettää loppuikääni täällä vuoristossa; minä olen...

Page 134

...heidän heti lähteä sitä etsimään, nähdäkseen
valehteliko hän heille, ja myöskin sen vuoksi, että hän voisi...

Page 135

...pimeän tullen peljätä intiaaneja. Mountain oli seuraavana yönä
vahtimiehenä; hän väittää valvoneensa koko yön, sanoo ettei...

Page 136

...sellaisena kuin se Sir William Johnsonille ja
lordille kerrottiin, oli tietysti kaikki retken alkupuolta koskevat
yksityisseikat jätetty...

Page 137

...sen vuoksi
kertoessaan. Mutta kun lordi kuuli tämän ehdotuksen, näytti hän jälleen
toipuvan lamaannuksestaan.

"Albanyynko?" kysyi hän selvästi...

Page 138

...maahan
kerran ennenkin. Tämä Mackellar, se on oiva palvelija, Sir William;
hän kaivoi miehen maahan omin käsin...

Page 139

...On arvoitus, miksi hindu palasi takaisin."

"Se on minunkin ajatukseni", keskeytti Sir William, "ja kun nyt...

Page 140

...aamusta alkaen olivat sen kimaltavat huiput
olleet silmämääränämme kulkiessamme läpi tasaisen alangon, jonka läpi
juoksi vuolaita virtoja...

Page 141

...pois, ennenkuin häntä vihaamme!"

Tällaiset ajatukset täyttivät vielä mieleni, kun yht'äkkiä kajahti ääni
yössä. Se ei ollut...

Page 142

...ja kun nyt huomasimme
sen lepäävän muuttumattomana ja yhtä autiona kuin ennenkin, niin
kylmäverisimmänkin täytyi tuntea liikutusta....

Page 143

...miesten puoleen: "Sytyttäkää nuotio",
sanoi hän. "Minun osani on joutua tekemisiin mielipuolen kanssa."

"Te hyvä mies", sanoi...

Page 144

...koettanut kyllikseen. Hän
oli aivan rauhallinen.

"Liian kylmä", sanoi hän, "hyvä tapa Intiassa, ei hyvä täällä." Sitten
hän...